Mun veli, ei kenenkään muun!

Hellou taas sibbetoverit!

Miro täällä. Nyt on tapahtunut tosi paljon kaikkea jännää sen jälkeen kun mun pikkuveli-tilaus saapui. Tajusin aika pian, että siinä oli vaan säädöt pielessä kun se ei oikein tahtonut ymmärtää asioita. Nyt oon saanut sen korjattua siihen pisteeseen, että oon oikeastaan ihan tyytyväinen kun tilasin sen silloin joskus viime syksynä.

Meillä oli veljen kanssa alkuun vähän erimielisyyksiä siitä miten koiria kohdellaan täällä meidän huushollissa. Koirat on meitä kissoja alempana ja tuo meinas koko ajan unohtaa sen. Se jopa puski niitä julkisesti... Ja sitä ei saa tehdä kun palvelijat näkee, menee maine!!! No kuitenkin ohjasin veljen parempaan suuntaan ja näytin käytännössä miten tuon ison koiran naamaan päräytetään tassuilla kunnon rumpusoolo ja kiitos sen, veli on päässyt viimein jyvälle koirarummutuksen alkeista. Kohta se on niin taitava, että voi siirtyä seuraavalle tasolle, eli ton pienemmän koiran rummutukseen. Se on aika paljon vaikeempi laji kun toi pieni koira lähtee karkuun herkemmin.

Sit tokana mä yritin ja vieläkin yritän opettaa sille miten kiivetään raapimapuuhun ja ollaan siellä coolisti (sillee ettei edes pää käänny jos joku kutsuu). Skidillä on tässä kaiken aikaa hankaluuksia kun se on niin perso ruoalle, et se lähtee heti ku vaa vähänkin ruokapurkkia ravistaa (siis niiiin tyylitöntä!!). Onneks sitä saa näpäytettyä aika helposti - veli nukkuu yleensä sopivasti kiipeilytason reunalla ja tie on vain alaspäin kun vähän kovempaa koivella tönäisee. Sillee vaivihkaa vaikka venyttelemällä.

Oon kovasti yrittänyt myös opettaa miten kävellään coolisti (se osaa aika hyvin jo pitää häntää pystyssä kute maailman cooleimman kissan veljen kuuluukin). Hyppimisessä ja muussa enemmän koordinaatiota vaativassa lajissa veli ei ole kaikista lahjakkain - vielä. Treenataan kovasti. Meillä on illalla aina juoksuharjoitukset, jossa me juostaan peräkkäin ja pompitaan pitkin kiipeilypuita tai kiipeilyseinää. Oon yrittänyt rajata nää harkat sillee, että aloitetaan just kun palvelija on menossa nukkumaan. Parempi, ettei se oo tiellä sähläämässä, veli kun törmäilee kaikenlaiseen ja sit pudottelee myös kaikenlaista.

Mut kaiken kaikkiaan veli on edistynyt tosi paljon näiden 5 viikon aikana kun ollaan hengailtu yhdessä. Kyllä siitä tulee vielä melkein cool vaikkei se mun tasolle tuu koskaan yltämään. Se nimittäin kehrää ihan koko ajan ja kaikelle ja jokainen kissahan sen tietää, että moottori käynnistetään vain ja ainoastaan sellasissa tilanteissa, jotka on sen arvoisia. Ei esim. silloin kun on ELÄINLÄÄKÄRIN PÖYDÄLLÄ odottamassa rokotusta (siis mitä ton skidin päässä oikein liikkui???).

Nykyään suostun jo poseeraamaan pikkuveljen vieressä. Siinä meni aikansa, että toi kaveri oppi olemaan kameran edessä coolisti. Mut mitäpä sitä ei oppisi kun sillä on alansa paras opettaja, mr.

Miro "Cool-Bro" Macaroni !

Sunnuntaisiesta

Hellou sibbetoverit!

Vietettiin pikkuveljen kanssa sunnuntaisiestaa. Se taisi nukkua vähän liikaa kun nyt se sinkoilee ja poukkoilee edestakaisin niin, että mun niskat meinaa mennä jumiin tästä pään kääntelystä. Mutta pitäähän sitä veljeä silmällä pitää.. Ei siksi, että välittäisin jos se itsensä johonkin kolauttaa.. Vaan se leikkii vaarallisen lähellä mun kissanminttukätköä.

T: Miro-Macaroni

Ps: Kuvia kello kahdentoista siestalta tältä päivältä.

Leikkirata

Voisiks joku yrittää kertoo tolle , että kovat pojat ei esim. leiki vauhtipalloradalla? T : Miro-Macaroni

Pikkuveljen kouluttamista

Hellou sibbetoverit!

Se on Miro-Macaroni täällä pitkästä aikaa. Mulla on ollut busineksia, oon yrittänyt opettaa mun pikkuveljeä talon tavoille. Ekaksi epäilin, että se on rikki mutta tarkkailtuani tilannetta aikani olen melko varma, että siinä on vain säädöt vähän pielessä tai kaukosäädin hukassa. Esim. seuraavat asiat kaipaisivat päivitystä:

1. Lelut
Tämä on huomattava pulma. Pikkuveli ei tunnu niin millään oppivan. Kerroin sille, että esim. vauhtipallorata on nössöille eikä sillä leikitä. Ei se oikein muulla sen jälkeen leikkinytkään. Sitten sanoin, että kunnon kissa ei raitapalloja jahtaa ja tuossahan se menee yhden sellaisen perässä. Sille tuntuu kelpaavan mikä tahansa leluksi tarkoitettu. Mulla oli kova työ kouluttaa palvelijani siihen, että ne osasivat valikoida oikein lelut ja nyt pikkuveljen ansiosta ne luulee, että mikä tahansa lelu olisi leikkimisen arvoinen. Sitten tuo pölvästi meni ja repi mun suosikki-sulkalelun! Mun lelun!!! Vingutin kyllä pentua sen jälkeen pari kertaa mutta ei se tunnu siitäkään ottavan opikseen.

2. Söpöys
Pikkuveli ei yhtään tajua, että kovaksi kolliksi kasvetaan vain olemalla kova! Se ei ymmärrä, että jos se näyttää tai käyttäytyy söpösti niin sitä pussaillaan ja se ei nyt ainakaan ole yhtään miehekästä.. Mutta tämä aiheuttaa sellaisen ristiriidan, että mäkin joudun olemaan ns. söpö koska munhan palvelijoita ei tollanen pesusienen kokoinen vinkulelu varasta. Mä ne koulutin ja ne on mun! Otin salaiseksi aseekseni Miro-Mangasilmät ja menestys oli taattu. Ajatella, että alennuin käyttämään tätä viimeistä keinoa... Otti niin päähän, että vingutin pikkuveljeä pariin otteeseen.

3. Ruoka
Tässäkin tuntuu menevän palvelijoiden koulutus ihan harakoille. Pikkuveljelle kun kelpaa ihan kaikki... Yritin sille näyttää miten ruokakupilta käännytään pois mutta se meni ja ahmi kupin tyhjäksi. Sitten se siirtyi mun kupille ja söi MUN raksuja. Vingutin sitä sen ansiosta vähän.

4. Vessalaatikko
Tämä kohta on kaikista tärkein. Kissalle on kaksi asiaa, jotka ovat pyhiä: kissanminttu ja vessaboksi. Kumpaakaan ei jaeta. Tuo ipana luuli, että se voisi tehdä asiansa Suuren Miro-Macaronin kuninkaalliseen toilettiin. Luuli väärin. Ei luule enää, vingutin sitä ja pitkään. Se kyllä pissas sen takia keskelle palvelijoiden sänkyä mutta älysivätpä laittaa tuolle oman hiekkalaatikon.

Kuten huomaa niin mulla on ollut tassut täynnä tuon kersan kouluttamisessa. Palvelijat olivat paljon yksinkertaisempia koulutettavia. Jos olisin tiennyt viime syksynä pikkuveli-tilausta tehdessä, että urakka on näin iso niin olisin tilannut jotain helpompaa.. Vaikka kerpiilin. Sellasen voi kuulemma syödä kun siihen kyllästyy tai sitä voi säilöä jossakin lasineliössä. Tuo pikkuveli ei pysy ees matkalaukussa vaikka ajoin sen sinne ja läimäsin kannen kiinni. Sieltä se vaan luikersi ulos ja kehtasi vielä pyydystää mun häntää samalla.

Mutta nyt pitää tassutella taas pitämään järjestystä yllä! Kyllä mä saan tuosta vielä kunnon kissakansalaisen tehdyksi...

T: Kersantti Miro-Macaroni

Ps: Laitoin alle kuvan mun mangasilmistä.. Ja kai sitä pitää tasapuolisuuden vuoksi laittaa kuvaa myös pikkuveljestä.. Kuvasta kun näkee miten seko se on. Ei edes osaa arvokkaasti poseerata. Mutta kyllä se ennen joulua osaa ja on jo ekan jäynänsä suorittanut tai nimeni ei ole Miro-Macaroni!
Pps: Vielä en ole antanut palvelijoille mahdollisuutta ottaa meistä kunnon yhteiskuvaa. Niin kauan kuin tuo ipana hölmöilee kuvissa niin en yhteiskuvaan suostu.. Eihän se näyttäisi hyvältä sibbedaamienkaan silmissä jos pikkuveli veisi kaiken huomion.

Tyyntä myrskyn edellä

Tämähän on oikein ilon ja onnen päivä. Olen hallinnut koko kämppää jo pitkään eikä niitä kuolaturpakoiria ole näkynyt mailla halmeilla. Tässähän voi jo vaikka rentoutua ja haistella satsin kissanminttukätköstä näin kauniin kesäpäivän kunniaksi. T: Miro-Macaroni
(Vaan ei tiennyt siperiankolli, että etelästä oli parhaillaan autolastillinen kämppäkavereita palaamassa takaisin kotiin ja yksinvaltiaan kausi oli jäämässä muutaman viikon mittaiseksi...)

Poseerasin emännälleni

Pikkuveli

Arvon sibbetoverit, mulla on ilmoitusluontoista asiaa! Mulla on nyt virallisesti pikkuveli!

Koko viime yön pohdin, onko tullut tehtyä virhe kun tilasin pikkuveljen. Eilen illalla veli murahti mulle pariin otteeseen. Tokaisin sille, ettei tuommoinen nössömurina pelottaisi kastematoakaan ja kerroin sille hurja-Sonatasta. Ei uskonut. No joskus se sitte näkee, onpahan varoitettu.

Mutta päätökseni syntyi äsken kun emäntä näytti meidän lauman tolvanat (koirat) pikkuveljelle. Pikkuveli huitaisi isompaa koiraa nenuun, karkasi emännän sylistä ja kun olin menossa onnittelemaan hyvästä alakoukusta (osui suoraan koiran leukaan) niin se tinttasi muakin kuonolle! Viimeistään siinä vaiheessa mun silmäkulmasta karkasi veljellisen ylpeyden kyynel. Mun pikkuveli on kova kaveri eikä mikään ylikiva kehruunössö!!!

Nyt vahtaan tässä ovella kun pikkuveli on rauhoittumassa sivuhuoneessa. Voisin tässä odotellessani kaivaa esille jo viime syksynä laatimani jäynälistan. Siinä on kaikki kepposet mitkä voi veljen avulla toteuttaa.. Nyt tuolle listalle voi hyvinkin tulla käyttöä kun pikkuveli on sittenkin ihan kehityskelpoinen tapaus.

Mökiltä terkkuja,
Miro "cool-bro" Macaroni

Ps: jos joku haluaa ryttyillä MUN pikkuveljelle niin ryttyilee samalla mulle! se kaveri on nyt siperianleijonan suojeluksessa!

Mitä sitä tulikaan tilattua...

Hellou taas sibbetoverit!

Mä sain tänään pikkuveljen. Se ei tullut sinetöidyssä laatikossa niin en oo varma onko se ollut palautustuote aiemmin. En oikein tiedä onko se rikki vai käykö sillä kierrokset liian kovalla: se nimittäin kehrää ja pörisee ihan koko ajan! Yritin sille pari kertaa sanoa, että rajoittais vähän, ei kovat kollit kehrää kuin erikoistapauksissa mut tuossa se taas hyrisee niin, et kuuluu sivuhuoneeseen asti olkkarista! Ei toiminu telkun kaukosäädinkään tuon pörinään, kokeiltu siis sitäkin.

Toinen juttu on, että se menee ihan lötköksi kun emäntä riepottaa sitä sylissä. Sanoo sitä joksikin räsyksi kanssa. Räsy kuulostaa iha risalta. Alan todella pohtia oliko toi hyvä tilaus. Toisaalta odotusaika oli aika pitkä niin taidan katsella nyt muutaman päivän ennen kuin alan etsiä sopivaa palautuslaatikkoa. Emäntä kutsuu sitä Kinderiksi mutta mun mielestä Rosvo-Roope on kovempi nimi. Tai Miro Junior. Mut päätän sit kunnolla nimenkin jos päätän pitää sen.

Veljellisiä ajatuksia pohdiskellen,
Miro "isoveli" Macaroni

Mysteerejä!

Hellou sibbetoverit.

Olen viihtynyt mökin kunkkuna nyt pari päivää mutta täällä on noussut vastaan pienoinen ongelma.

Ekana iltana jätin ilvessekselle terveiset keittiön pöytäliinaan. Emäntä kiikutti kiltisti liinan ulos ja nähtävästi viestini oli sen verran selvä, että emäntäni muori (sanotaan häntä jatkossa mummiksi) lähetti minut takapuolen pesuun. Rääyin ja huusin niin lujaa kuin kylmää vettä miehuuksilleen saanut karski siperianleijona vain voi. Jälkikäteen tämä selkkaus on ymmärrettävissä sillä, että mummi ehkä oli vain huolissaan, ettei tulevat viestini sekoittuisi. Pyyhki siis taulun puhtaaksi.

Tästä pohdinnasta ilahtuneena (eihän mun tarttenut itse ruveta pesutoimiin) taiteilin mummille eilen kiitoskortin vessalaatikkoni seinään. Ne kun tykkää kurkkia sinne säännöllisesti (etsivätköhän sitä paskakeijua minkä vierailusta emäntä aina puhuu, se mm. varastaa hiekkapiirrokseni). Mummi kuitenkin kiikutti jotain ihan tytön hajusia pyyhkeitä ja emäntä pesi TAAS mun takapuolen, nyt vain niillä pyyhkeillä! Ja kun kävin vilkaisemassa laatikossani viestin tilaa niin se oli hävinnyt!! Epäilen sitä keijua viestivarkaaksi!!

Siispä järjestin tänään pienen kokeen. Kirjoitin vessalaatikon seinään "free candy" kaunolla, jos se keiju onkin kansainvälinen.. Ja suureksi ihmetyksekseni mummi sanoi jotain emännälle ja silloin mua taas vietiin pyllypyykille! Ja kun palasin (urheana 10min sängyn alla mökötyksen jälkeen) niin viesti oli poissa! Varsinaisesti en siis voi syyttää mummia paskakeijun kätyriksi koska en tilannetta itse nähnyt mutta jotain salaperäistä tässä on.. Ja minähän otan siitä selvän! Ideoita kirjeseinän tuhoajan kiinni saamiseksi otetaan vastaan! Harmi kun nuo koirat ovat niin pönttöjä, muuten pestaisin ne avuksi..

Mysteeriterveisin,
Miro "salapoliisi" Macaroni

Mökkeilyä

Hellou arvon sibbet!

Saavuin eilen mökkeilemään ja tapasin täällä jo pari viikkoa viihtyneet koirakaverini. Ehdin jo toivoa yksinvaltiutta mutta on tämä silti parempi asetelma kuin kahdestaan hurja-Sonatan kanssa.

Ulos mä en täällä pääse. Emäntä sanoi, että joku ilvesses söisi mut. Jätin sille ilvessekselle terkut pöytäliinan kulmaan, että tulkoot vaan yrittämään! Kerrankin emäntä ymmärsi aikomukseni ja kantoi liinan ulos (nenästä pidellen, varmaan nuhaa), koska ulkoa se ilvesses haistaa terkut paremmin vaikka koitin jättää tarpeeksi tujun viestin, että sen voisi lukea tuuletusikkunastakin haistellen.
No mutta nyt täytyy alkaa taas täydentämään lelujemmaa. Mun pikkuveli saapuu tänne sunnuntaina ja ajattelin ihan eka näyttää sille lelukätköni. En kyllä kaikkia leluja tuu jakamaan, esim. kissanminttu on vaan mun.. Mut kyllä se saa leikkiä ainakin naru- ja sulkaleluilla koska mä oon jo iso poika ja en sellasilla enää leiki (paitsi silloin kun kukaan ei näe, imago on kovan kollin aa ja oo).

Mökkiterkut kaikille ja extra-maut söpöille sibbetytöille,
Miro "isoveli" Macaroni

Ehkä ennemmin vuokrannut...

O'hoi ja rommia pullo!! Piraatti-Sonata on vallannut 7 meren kauhun punaparta Miro-Macaronin kiipeilypuun!

Poseerattiin Sonatan kanssa Tessa-valokuvaajalle

Päivä, josta kesti kauan toipua

Hellou arvon sibbet.
Harvoin jään yhtä vähäsanaiseksi kuin nyt. Valitkaa palvelijanne huolella, ettette joudu vastaavaan tilanteeseen.
T: Miro "nolo" Macaroni

Esittelyainesta

Hellouu taas sibbetoverit! It's Miro-Macaroni calling!

Tässä mä olen paneroitavana (paneloitavana?) POROKin näyttelyssä Kempeleessä viime lauantaina. Oli aika hyvät näköalat vaikka jonkin takia ei ollut yhtään söpöä sibbetyttöä tsiigailtavana just tuossa ryhmässä.. Enkä varmaan olis pystynyt kovin avoimesti silmäilemäänkään kun Sonata seurasi tätä muotinäytöstä ja sehän olis voinut vaikka mustua.

Tapasin paljon kaikkia kivoja ihmisiä ja kissoja ja onnekseni mulla oli aika hyvä näköyhteys kuninkaallisesta häkistäni vastapäisiin typyjen häkkiriveihin. Harmi kun Sonata oli viereisessä häkissä. Sillä on varmaan joku ylikehittynyt aisti kun se tuntui aina läppäsevän mua verhon läpi - ihan joka kerta kun vähänkin erehdyin leukaa nostamaan ja nuuhkimaan ilmaa suu auki... Mikä ilonpilaaja.

... Ja sitten kun se on tyttö niin otapa noista selvää. Hotellihuoneessa yritin sitten kovasti tarjota sille huomiota ja serenadeja ja kaikkee ihan yötä myöten. Oli vaan sellanen olo näytsin jälkeen kun olin haistellut ilmaa paljon. Lauloin matalalta ja korkealta, hiljaa ja kovaa, kuristen ja kurnuttaen ja se ei tuntunut niin millään arvostavan. Naiset. Palvelijani oli myös ilonpilaaja ja heitti mut ennen nukkumaanmenoansa vessaan "kun ei luota muhun tarpeeksi".. Mitä se sitten sillä tarkoittikaan.

Mielenosoitukseksi keksin ulista puolisen tuntia putkeen kunnes ymmärsin, että äänieristys vessan ja hotellihuoneen välillä oli aika vahva. Onnekseni huomasin, että kun ovea vasten nousee seisomaan, se heilahtaa hieman ja aiheuttaa kivan pamausäänen. Aloin siis rymistää ovea koko kollinsieluni voimalla ja lopulta emäntä kyllästyi ja avasi oven - ja viskasi Sonatan vessaan mun sijasta! Ei sen näin pitänyt mennä! Noh, emäntä pelasi vieläkin likaisempaa peliä ja kaappasi mut kainaloon kun kömpi takas nukkumaan ja unohdin jatkaa konsertteja kun nukkumatti kolautti takaraivoon mullakin. Alhaista, sanon minä.

Anyway, reissussa oli mukavaa ja sain paljon rapsutuksia ja silityksiä. Ja sibbetytöt.. Ai, että, niin monta söpöä sibbetyttöä muutamalla silmäyksellä! Kurmau!

Kesäkolliterkuin,
Miro-Macaroni

Ps: Reissun kummallisin kokemus oli kun joku tuomitsija Rautio nappas mut syliin ja puristi mua takapuolesta. Kuulemma mulla on "niin pinkeet pallot!".. Outoa, luulin jättäneeni kaikki pallot ja muut lattiaa pitkin pyöriteltävät lelut kissalaani Kuopioon...
Pps: Laitetaan Sonatankin panerointikuva ihan tasapuolisuuden nimissä.

Romantiikkaa ja dramatiikkaa

Mjau.

Meillä on Sonata kylässä. Siis mun tyttöystävä. Se on aina meillä viikon ennen näytsiä. Emäntä sanoo, että kuulemma se on jokin käytösleiri. Noh, anyway, jokainen tietää, että sillon kun tyttö on kylässä niin kovan kollin imagoa on pidettävä yllä entistä huolellisemmin. Esim. näin olen skarpannut:

- Vessassa käydessä vaikutelma pysyy kun kaapii kaikella voimalla vessalaatikon seinää ja mölyää samaan aikaan. Silloin typy toivottavasti unohtaa sen epämiehekkään yksityiskohdan, että kissanhiekka ja koko hiekkalaatikko tuoksuu laventelilta.

- Jonkin takia jos emäntä päättää, että on kylpypäivä niin kylvyn ja kuivauksen jälkeen pitää venytellä koipia oikein pitkiksi ja kurnuttaa. Silloin tyttökaveri näkee, että kylpy on ihan jokapäiväinen juttu eikä kollin egoa horjuta. Pysy kuitenkin tarpeeksi etäällä, ettei tyttö haista, että tuoksut ehkä enemmän tytöltä kaikkien shampoiden ja hoitoaineiden jälkeen kuin se itse.

- Jos jonkin takia emäntä kehtaa erottaa sinut ja tyttöystävän esim. yön ajaksi niin pidä huoli, että tyttöystävä tietää sinun hallitsevan vieläkin ihan koko kämppää, vaikkei suoraa näköyhteyttä olekaan kun olet lukittuna makkariin. Laulusoolot ja yleiset kurnuttelut varmasti riittävät kunhan ne ovat katkeamattomia (muutaman minuutin juomatauko sallittakoon). Muista väistää emännän viskaamaa tyynyä. Yleensä ainakin yksi sellainen lentää siinä klo 03:30-04:00 välillä aamuyöstä.

Tässä pari ohjetta ainakin ensi hätään. Nyt pitää tassutella sängyn alle - emäntä on tulossa tänne päin ja uudestaan mua ei kyllä kylpyyn viedä!

- Miro-Macaroni

Ps. Kuvassa minä ja Sonata. Koska oon herrasmies niin annoin Sonatan ottaa yläpedin. (En siis missään nimessä esim. tullut ajetuksi omalta yläpediltäni eikä Sonata esim. ärissyt mulle enkä esim. väistänyt hurjaa Sontsaa...)

Mun tyttöystävä poseerasi emännälle

Kissakalastusta

Kriisi ohi!

Hellouuu taas sibbetoverit!

Mun pitää ylpeänä julistaa, että mulla ei ole enää kriisiä. Heräsin tänään päiväuniltani raapimispuun ylimmältä pediltä emännän kiljaisuun: "Poika?!?!". Asiaa ja emäntäni reaktioita tarkkailtuani sain selvitettyä, että tuleva pikkusiskoni oli käynyt tänään ensimmäisellä rokotuksella eläinlääkärillä ja eläinlääkäri oli löytänyt siskoltani.. Noh, miehisiä ominaisuuksia.. Ja se on nyt 100% varmaa: mullepa ei enää tulekaan pikkusiskoa vaan pikkuVELI!!! Ja itse asiassa, pikku"siskoni" kaksi siskoakin paljastuivat veljiksi. Ihmeiden aika ei ole ohi ja näin me kissat osataan aina vaan yllättää uusiksi! Mähän tilasin silloin syksyllä pikkuveljen!

Pikkuveljeni kasvattaja on kuulemma ihan yhtä ihmeissään kuin minun emäntänikin (joka vahti pentuetta neljä päivää ja piti kaikkia prinsessoina) ja tämä tietää kai paperirumbaa johonkin Kissaliittoon. Mä en niin tuosta paperijutusta tiedä mutta sen tiedän, että voin sittenkin nostaa piraattilipun kiipeilypuuhuni ja jatkossakin napata sarjakuvan mukaan hiekkalaatikko-istunnolle. Sit voin kans riehua ja tapella ja painia ja kaikkee eikä tartte edes varoa. Se on näitä velijuttuja, Just A Bro-Thing.

Rosvo-Roope -veljeä kiipeilypuussansa odotellen,
Miro-Macaroni

(Ps: Emäntäni ehti jo tilata pienen pinkin raapimispuun ja se saapuikin tänään. Onneksi tuo hirvitys lähtee tyttöystävälleni Sonatalle lahjaksi. Pinkki on niin ei-miehinen väri!)

Kriisi!

Hellou taas sibbetoverit!

Mulla on kriisi. Osa tietääkin, että tilasin pikkuveljen tuossa viime vuoden lopulla. Osa tietää myös sen, että emäntäni on varannut kissanpennun 20.4. syntyneestä poikueesta... Mutta mä sain tietää vasta nyt, että tuleva pikkuveljeni onkin pikkuSISKO!!! Tämä asettaa paljon ongelmia. Olin mm. aikonut leikkiä piraattileikkejä tulevan pikkuVELJENI kanssa mutta eihän tytön kanssa voi leikkiä merirosvoja! Jos sille laittaa silmälapun niin se on vaan söpö eikä ollenkaan hurja!

Nyt kaipaan ohjeita. Dimmu on nähtävästi ainakin tullut toimeen uuden pikkusiskonsa kanssa mutta itse en löisi vetoa, että tytön kanssa mukamas voi leikkiä. Paljonkohan maksaisi lähettää tuleva pikkusisko Timbuktuun? Tai johonkin toiselle puolen maapalloa? Mulla on aika suuri kissanminttujemma mutta en oo varma onko siinä tarpeeksi kun en tiedä paljonko se pentu tulee painamaan.

Pohdiskellen,

Miro-Macaroni

Pitkillä päiväunilla