Hellou taas sibbetoverit!
Miro täällä. Nyt on tapahtunut tosi paljon kaikkea jännää sen jälkeen kun mun pikkuveli-tilaus saapui. Tajusin aika pian, että siinä oli vaan säädöt pielessä kun se ei oikein tahtonut ymmärtää asioita. Nyt oon saanut sen korjattua siihen pisteeseen, että oon oikeastaan ihan tyytyväinen kun tilasin sen silloin joskus viime syksynä.
Meillä oli veljen kanssa alkuun vähän erimielisyyksiä siitä miten koiria kohdellaan täällä meidän huushollissa. Koirat on meitä kissoja alempana ja tuo meinas koko ajan unohtaa sen. Se jopa puski niitä julkisesti... Ja sitä ei saa tehdä kun palvelijat näkee, menee maine!!! No kuitenkin ohjasin veljen parempaan suuntaan ja näytin käytännössä miten tuon ison koiran naamaan päräytetään tassuilla kunnon rumpusoolo ja kiitos sen, veli on päässyt viimein jyvälle koirarummutuksen alkeista. Kohta se on niin taitava, että voi siirtyä seuraavalle tasolle, eli ton pienemmän koiran rummutukseen. Se on aika paljon vaikeempi laji kun toi pieni koira lähtee karkuun herkemmin.
Sit tokana mä yritin ja vieläkin yritän opettaa sille miten kiivetään raapimapuuhun ja ollaan siellä coolisti (sillee ettei edes pää käänny jos joku kutsuu). Skidillä on tässä kaiken aikaa hankaluuksia kun se on niin perso ruoalle, et se lähtee heti ku vaa vähänkin ruokapurkkia ravistaa (siis niiiin tyylitöntä!!). Onneks sitä saa näpäytettyä aika helposti - veli nukkuu yleensä sopivasti kiipeilytason reunalla ja tie on vain alaspäin kun vähän kovempaa koivella tönäisee. Sillee vaivihkaa vaikka venyttelemällä.
Oon kovasti yrittänyt myös opettaa miten kävellään coolisti (se osaa aika hyvin jo pitää häntää pystyssä kute maailman cooleimman kissan veljen kuuluukin). Hyppimisessä ja muussa enemmän koordinaatiota vaativassa lajissa veli ei ole kaikista lahjakkain - vielä. Treenataan kovasti. Meillä on illalla aina juoksuharjoitukset, jossa me juostaan peräkkäin ja pompitaan pitkin kiipeilypuita tai kiipeilyseinää. Oon yrittänyt rajata nää harkat sillee, että aloitetaan just kun palvelija on menossa nukkumaan. Parempi, ettei se oo tiellä sähläämässä, veli kun törmäilee kaikenlaiseen ja sit pudottelee myös kaikenlaista.
Mut kaiken kaikkiaan veli on edistynyt tosi paljon näiden 5 viikon aikana kun ollaan hengailtu yhdessä. Kyllä siitä tulee vielä melkein cool vaikkei se mun tasolle tuu koskaan yltämään. Se nimittäin kehrää ihan koko ajan ja kaikelle ja jokainen kissahan sen tietää, että moottori käynnistetään vain ja ainoastaan sellasissa tilanteissa, jotka on sen arvoisia. Ei esim. silloin kun on ELÄINLÄÄKÄRIN PÖYDÄLLÄ odottamassa rokotusta (siis mitä ton skidin päässä oikein liikkui???).
Nykyään suostun jo poseeraamaan pikkuveljen vieressä. Siinä meni aikansa, että toi kaveri oppi olemaan kameran edessä coolisti. Mut mitäpä sitä ei oppisi kun sillä on alansa paras opettaja, mr.
Miro "Cool-Bro" Macaroni !
